HUOM: Tässä postauksessa  on  matkakertomukseni 3 osa, eli lomamme pari viimeistä päivää.  Jos haluat lukea lomastamme aikajärjestyksessä
klikkaa:
OSA 1, päivätty 18.7

OSA 2, päivätty  20.7.

Sunnuntai 13.7.2008

Sunnuntaiaamuna heräsimme sateeseen. Ilmat ovat olleet Tsekissäkin tänä kesänä tavallista viileämmät ja vaihtelevat.



Aamupalalla soimme leipää,  leikkeleitä, Tsekin kahvia, jogurttia ja Danan ihanaa unikonsiemenrahkapiirakkaa (kuvassa). Viimekerralla käydessäni otin piirakan ohjeen, mutta epäonnistuin sen teossa täysin!!

Sitten lähdimme matkaan. Ajoimme ensin Becovin kauniiseen pikkukylään. Maisemat matkan varrella ovat tosi hienoja. Metsää korkeita, kukkuloita, pieni jokia ja lampia. Matkan varrella ylitettiin usean kerran rautatie. Rautatie kulkee Marianske Laznen ja Karlovy Varyn välillä ja se on suosittu reitti matkalijoiden keskuudessa kauneutensa vuoksi.





Minä ja Dana Becovin linnanportilla

Linna ei itsessään ole mikään suuri nähtävyys, mutta linnan sisällä on upea  Pyhän Maurin  Pyhäinjäännösarkku. Arkussa on luita, jotka sanotaan kuuluneen Pyhälle Maurille ja Johannes Kastajalle, Arkku on peräisin romaaniselta aikakaudelta . Alfred de Beaufort osti sen 1100-luvulla kahdella ja puolella tuhannella frangilla, kunnostutti ja toi Becoviin. Toisen maailmansodan lopulla Beaufortit olivat tiiviissä yhteistyössä natsien kanssa, pakenivat palatsista ja hautasivat pyhäinjäännöksen kappelin lattian alle kuvitellen palaavansa pian. Arvokas jäännös lojui siellä yli 40 vuotta. 1980-luvulla tsekkoslovakialaiset rikostutkijat saivat vihjeen, jonka mukaan ulkomaalainen liikemies tarjosi välityspalkkiota tämän unohtuneen esineen maasta viennistä. Laajat tutkimukset johtivat lukuisiin vihjeisiin pyhäinjäännöksen sijainnista ja 5.11.1985 viini- ja konjakkipulloilla peitetty jäännös todella löytyi. Sitä restaurointiin 12-vuotta ja restaurointiin osallistui kuutisenkymmentä koti- ja ulkomaista asiantuntijaa.  Pyhäinjäännösarkku on ollut vuodesta 2002 lähtien esillä tarkoin vartioidussa lasikaapissa  Becovin linnassa. Arkku on 138,5 cm pitkä ja 42 cm leveä. Teimme opastetun kierroksen linnassa. Muutamaan linnan huonesseen oli koottu esineitä, kirjoituksia ja  kuvia arkun historiasta ja etenkin restauroinnista. Lopuksi menimme pimeään huoneseen, jossa soi klassinen musiikki ja jonka keskellä arkku oli valaistuna lasikaapissa.



Arkku oli kyllä aivan uskomattoman upea tai niinkuin mieheni sanoi " quite nice box" ;) . Saimme ihastella arkkua huoneessa noin viisi minuuttia ja sitten vartija avasi oven ja oli lähdettävä. Todella käymisen arvoinen paikka. Aioimme ostaa muutaman kortin matkamuistomyymälästä..



 mutta Dana tietenkin ehti ensin ja osti meille sitten vielä kuvan muistipelin Tsekin linnoista. Linnoja kun Tsekinmaalla riittää ja toinen toistaan kauneimpia.

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Becovista suoraan Karlovy Varyyn, mutta koska satoi niin poikkesimme Teplanin munkkiluostariin.



Teplanin luostari on kauniilla paikalla.



Luostarin pihalla maistelimme yrttejä. Luostarin rakennukset kaipaavat restaurointia ja munkit keräävätkin rahaa luostarin  kunnostukseen. Kävimme luostarissa sisällä kierroksen. Erityisesti jäi mieleen luostarin upea ruokasali ja kirjasto. Sisällä ei ikävä kyllä saanut kuvata. Vaikuttava paikka. Menimme sitten lounaalle Teplanin kylän pubiin. Kiva pubi, jossa oli paikkakunnan väkeä ja  hyvää ruokaa.

Sitten sade lakkasi ja ajelimme Karlovy Varyyn.  Karlovy Vary on toinen hieno kylpyläkaupunki mutta paljon suurempi kaupunki kuin Marianske Lazne. Dana sanoi myös , että Karlovy Varyssa kaupat ovat kaupat tasokkaampia kuin Marianske Laznessa ja oletan, että varmaan kalliinpiakin. Kävelimme puistokatua ja meidän huomaamatta Dana osti meille allaolevassa kuvassa olevat kupit.



Kadun varrelta löytyy 13 lähdettä jossa on erinlaista ja erinlämpöista mineraalivettä. Vedet siis kumpuavat maan alta ja niitä käyteään sisäisesti ja ulkoisesti ja niillä on todettu olevan parantava voima mm. aineenvaihduntahäiriöihin.



Kakkoslähteellä. Kuvasta voi tarkkasilmäinen lukea, että  tämän lähteen vesi on  60C-asteista. Maistelimme lähteiden mineraalivesiä ja vedet maistuvat kaikki hieman eriltä, mutta ei hassummamakuisilta ollenkaan.



Kuvassa Dana, Ladja ja minä. Takana oleva pylväskäytävä on 1800-luvulta ja sen varrelta löytyy neljä  lähdettä. Iloiset ilmeet kertovat, että hauskaa oli.



Tässä sitten suurin  kuuma lähde, joka kumpuaa 2000-3000 metrin syvyydestä.  Ainoa lähde, jonka vettä emme voineet maistella. Aivan kuin Islannissa!



Kaunis kaupunki tämäkin rakennuksineen ja romanttisine puistoineen ja kukkuloineen.
 
I love Czech Rebublic!!

Sitten ajelimme tunnin matkan Planaan. Dana ja Ladja valmistivat ihanan päivällisen. Ladjan leipä-dupmlingit olivat parhaat dumplingit mitä ikinä olen Tsekissä saanut ja Danan valmistama liha oli niiin mureaa, että veitseä ei tarvittu .Kermakasviskastike oli myös erinomaista.

Sitten lähdimme lähipubiin tapaamaan Danan ja Ladjan ystäviä. Danalla ja Ladjalla on tapana pelata lentopalloa ystävien kanssa sunnuntaisin ja sen jälkeen mennä pubiin parille oluelle. Tälläkertaa he eivät ehtineet pelaamaan, mutta me menimme pubiin heidän ystäviään tapamaan. Mukavia iloisia ihmisiä. Dana kanssa joimme puoliksi pullon shamppanjaa mansikoiden kera.. Miehet joivat olutta. Tsekissä on sellainen uskomus, että jos shamppanja kuohuu yli niin se tietää perheenlisäystä. Siksipa meillä oli kova "hätä" shampanjan kanssa, ettei se vahingossakaan kuohu yli.:D



Dana tarkkana . "No more babies" :D

Hauskaa oli , mutta emme kovin myöhään jaksaneet juhlia vaan taisimme olla jo ennen puoltayötä unten mailla.

Thank you Dana and Ladja for this lovely Day!!!

Maanantai 14.7.2008

Maanataina pakkasimme matkatavaramme autonperään  ja lähdimme ystäviemme kanssa Plitzeniin. Lähtiessä Dana halusi antaa  minulle lahjaksi hyvän ystävänsä tekemän tarjottimen.




Eikös olekkin kaunis ja auringonkukasta tulee kyllä heti mieleen aurinkoinen ystäväni.
Lovely present from my sunny friend.



Mies sai kuusi mini-viinapulloa. Yksi hänen loppulomansa jokaiselle päivälle.;)

Plizen on n.100.000 asukkaan kaupunki vajaan tunnin ajomatkan päästä Danalta Prahaan päin. Ensin menimme pariksi tunniksi isoon ostoskeskuseen Plizenissä. Ostimme sieltä loput tuliaiset. Pojalle hieno paita solmioineen ja nuorille naisille " I love Chocolate" hajuvettä, joka tuoksuu nimensä mukaisesti  suklaalle ja tietysti ostimme nuorille Tsekkiläistä suklaata.

Sitten menimme tutustumaan Plizen Urqellin Panimoon. Luulen,että moni tietää oluen, sillä sitä saa Suomestakin melkein joka ruokakaupasta.



Panimolla teimme mielenkintoisen kierroksen. Kierros alkoi elokuvalla, joka kertoi panimon historiasta. Plizenin olutpanimo on toiminut vuodesta 1842 ja jo viimevuosisadalla oluttynnyreitä lähti laivoilla jopa Atlantin taakse.



Sitten lähdimme tehdashalliin. Näissä kuvissa olutta pullotetaan. Tehdashallissa  tuoksui oluelta ja ilma oli tosi tukala ja hiostava. Eipä todellakaan tekisi mieli olla tuolla töissä. Tosin montaa työläistä ei näkynyt, koska kaikki on niin nykyisin niin automatisoitua . Poikkesimme näyttelyyn, missä ensin esitettiin elokuva ja kerrottiin oluen tekemisestä. Nyt tiedän miten olutta valmistetaan.



Tässä kuparikattiloita, joissa maltaita  ja vettä keitetään. Olut tehdään nykyisin samalla reseptillä kuin viimevuosisadalla, mutta tietenkin nykytekniikalla.

 Saimme myös maistaa maltaita ja humalaa. Humala oli aivan hirveän pahaa ..onneksi löysin purkanpalan laukusta.:) Mutta nyt kun juon olutta erotan humalan maun ja oluessahan se maistuu hyvältä ja kuuluu asiaan.



Sitten  menimme kellariin, jonne aikoinaan 1800-luvulla kaivettiin 9 kilometriä käytäviä oluttynnyreille.



Lopuksi kellarissa tarjottiin tuopilliset olutta suoraan tynnyristä. Tämä olut onkin ainutkertaista, sillä sitä ei saa mistään muualta kuin yhdestä ravintolasta Plizenissa. Olutta ei siis oltu pästöroitu eikä pullotettu. Enpä ole noin hyvää olutta ennen maistanut. Siis tosi hyvää... Sitten nostimme tuopit ja sanoimme



Nazravi ja  yam..yam. Kuvassa mieheni, minä, Dana ja Ladja.

Panimon jäkeen menimme ostoksille panimon matkamuistomyymälään . Ostimme kotiinviemisiksi Pilsner Urquellin tuopit. Panimon ravintolassa söimme lounaan. Vaihteeksi dumplinkeja, hapankaalia ja possunlihaa:). Alkoi olla jäähyväisten aika. Suunnittelimme keskenämme jo seuraavaa tapaamista. Dana haluaisi näyttää meille Etelä-Tsekissä olevat Sumavan vuoristot ja Ceska Krumlovin kaupungin.  Kutsuimme heitä myös Suomeen uudemman kerran.

Ravintolasta menimme Plizenin juna-asemalla kahville. Dana ojensi minulle vielä lahjapaketin Se oli jo aivan liikaa!!Me tahdotaan  jäädä aina toiseksi näissä lahjojen antamisissa. Hän sanoi se on myöhästynyt 50-vuotislahja häneltä. Päätin avata sen vasta kotona. Piipahdin aseman kioskissa ostamassa juotavaa. Löysin sieltä Fazerin Geishasuklaata ja ostin sen  Danalle jälkiruuaksi. Joimme asemalla kupposet kahvia ja kiittelimme ystäviämme vieraanvaraisuudesta. He ovat oikeasti todella mukavia ihmisiä.

Kiitosten, halausten ja poskisukkojen jälkeen noustiin junaan viime minuutilla.

Dana & Ladja: Dekuji , Dekuji , Dekuji !!!!

Dekuiji on tsekinkieltä ja tarkoittaa kiitos.

Matka Plizenistä Prahaan kesti puolitoista tuntia. Olimme varanneet hyvän hotellin keskeltä vilkkainta Prahaa yhdeksi yöksi.

Kävimme iltakävelyllä Vaclavin aukiolla.

Tiistai 15.7.2008

Tiistai-aamuna herätys oli jo puolikahdeksalta. Menimme hotellin aamiaiselle ja kello yhdeksän maissa lähdimme lentokentälle.



Lentokone nousi yläilmoihin klo 11.40. Hyvästi kaunis Tsekinmaa, mutta me palaamme taas.

Oulussa olimme viiden aikaan. Poika oli vastassa lentokentällä.
Nuoret tykkäsivät tuliaisista.



...ja minä Danalta saamastani kauniista olutlasista!
Nazravi eli Kippis! Dekuji Dana <3 We will meet again.

                                      Loppu-The End- Konec


Jälkikirjoitus: Oli tosi mukava kirjoittaa tätä matkakertomusta. Ihana muistella  ja selata valokuvia ja kerrata nähtävyyksien historiaa.  Aikaa tälläiseen menee uskomattoman paljon. Kuvat ovat 90% mieheni ottamia.Tylsimmät työt kuin esim. kuvan pienentämiset ja varsinkin lataamiset vuodatuksen kuvagalleriaan kävivät välillä  hermoille. Mutta valmista tuli ja onpa taas aikaa käsitöillekkin.:) Tsekkiläisiltä ystäviltäni sain luvat julkaista vapaasti kuvia heistä. Miehenikin suostui pienen taivuttelun jälkeen julkaisemaan hieman epäselvän kuvan meistä neljästä panimolla. Ja että poseerasin itsekkin näin paljon tässä viimeisessä postauksessa tuskin tulee jatkumaan vaan entinen näkymättömämpi linja tulee takaisin käytäntöön.:)

Mukavaa naistenviikkoa kaikille toivoo Seijasisko