Tänään kävin kylässä Kaimani luona. Olipa mukava  tavata taas ja porista kuulumiset. Kaima on minun entinen työkaveri ja meistä on vuosien saatossa tullut ystävät.

Syksyllä 2006 valitin työpaikan kahvihuoneessa Kaimalle sitä, että liikun niin vähän ja että pienikin porraskävely hengästyttää. Niinpä rakas ja niin  reipas Kaimani sai houkuteltua  minut kuntosali- ja vesijumppaporukkaan. Siitä sitten sainkin kipinän säännölliseen liikuntaan. Koin ensimmäistä kertaa liikunnan ilon ja oikeasti nautin siitä. Nykyisin käyn uimahallilla nauttimassa liikunnasta  kolme-neljä kertaa viikossa.

Yleensä vesijuoksen puolituntia ja sitten menen vielä puolentunnin vesijumpalle. Olen tuntenut aivan konkreettiseti liikunnan positiivisen vaikutukseen  fyysisenä hyvänä olona ja erityisesti stressinlievityksessä. Se on aivan oiva tapa nollata ajatukset! Kuntokin on noussut ihan kohisten ja liikunnasta on tullut minulle elämäntapa, joka toivon mukaan kestää loppuelämän.

 Kuntosalin jätin,  mutta Kaiman kanssa tapaamme silloin tällöin uimahallilla ja liikuntasuorituksen jälkeen uimahallin saunassa  poristaan enimmäkseen elämän iloista, mutta joskus myös suruista.



Vein Kaimalle tuomisiksi Heljän pupumukin, jossa puput ui ja saunoo ja vielä tekemäni kortin. Halusin näin välittää hänelle  erityiskiitokset kannustamisesta liiikuntaan , mutta myös kiitokset hyvästä toveruudesta. Mukissa on kolme pupua lauteilla. Menemmekin Raksilassa yleensä "miedompien löylyjen saunaan". Siellä harvoin on muita kuin me ja Kaimani suloinen pikkutytär, joka istuu alalauteilla...ja ollaan siis  ihan niinkuin puput mukin kuvassa.;)

Olen kohta lähdössa Tartu Puikkoihin kursseille. Viimeinen kerta tälle keväälle.

Minun viikko alkoi oikein mukavasti ja mukavaa alkavaa viikkoa muillekin toivoo Seijasisko