Viime viikonloppuna, kun olimme häissä tuli erään ikäiseni sukulaisnaisen kanssa puhetta pannukahvista. Hän sanoi juovansa kotona pelkästään pannukahvia, koska se yksinkertaisesti on paljon parempaa kuin suodatinkahvi. Minun lapsuudessani 60-luvulla juotiin vain ja ainoastaan pannukahvia.

Muistan, kun 70-luvun alussa naapurit voittivat bingosta sellaisen  ihmekapistuksen kuin kahvinkeittimen ja niinhän siinä kävi, että 70-luvun loppupuolella alkoi kahvinkeitin olla lähes joka taloudessa. Kuitenkin  samalla kun suodatikahvi  tuli niin kahvin makukin muuttui ainakin omasta mielestäni huonompaan suuntaan .Siitä huolimatta  minulla omassa taloudessani ei ole ollut tähän päivään saakka koskaan muuta kahvipannua kuin vanha kuparipannu, jolla oli tärkeä tehtävä palmusunnuntasin toimia noita-akan pannuna, kun lapset olivat pieniä.. Nykyisin kaunis kuparikahvipannu koristaa takkamuurin reunustaa.



Tänään menin kirpputorille ja tuon viime lauantaisen keskustelun innoittamana löysin pienen sievän teräksisen kahvipannun-samanlaisen kuten minunkin lapuudenkodissani  aikoinaan oli. Sitten menin kauppaan ostamaan pannujauhatuskahvia. Muistelin samalla mielessäni miten kahvi keitetään, mutta ikäänkuin varmistukseksi soitin äidilleni ja kertasin kahvinkeiton ohjeet. Kotiin tultuani aloinkin sitten heti kahvinkeittoon.

Mittasin pannuun kuusi pientä kahvikupillista raikasta vettä ja annoin veden kiehahtaa. Sitten otin pannun liedeltä ja laitoin kaksi teelusikallista kahvia kupillista kohden pannuun ja sitten pannu takaisin liedelle  ja annoin kahvin kiehahtaa pari kertaa. Tässä pitää olla tarkkana ettei kahvi kuohu yli. Sitten otin kahvikupin ja kaadoin kahvia kuppiin ja takaisin muutaman kerran (tätä en itse olisi muistanut,enenkuin äitinin muistutti) . Sitten "porojen" piti saada laskeutua rauhassa kansi päällä muutama minuutti, jonka jälkeen se oli valmis nautittavaksi ja minä todella nautin ja miehenkin mielestä kahvi oli hyvää.

Totesin mielessäni. että oikeastaan kahvin keittäminen pannulla ei ole edes kovin aikaavievää hommaa ja  jos on aikaa juoda kahvit ..on myös aikaa keittää pannukahvit.  Kallis Moccamasterimme alkaa yhtääkkiä tuntua turhalta kapistukselta. Pitääköhän minun nyt kiikuttaa se kirpputorille. ;) No, ei sentään..kyllä sitäkin varmaa käytetään ainakin silloin, kun on enemmän kahvinjuojia  vai pitäisköhän  hankkia sellainen oikein iso kahvipannu isompia juhlia varten..hmm



Kirpputorilta tuli mukaan euron hintaan Kotiliesi vuodelta 1966... ihan hauska löytö neuleohjeineen. Silloin ei muuten kaupassa ollut 7-veljestä ja Nallelankaa vaan mm. Novita Rondo ja Kisa-lankaa. Nuo lakeissa olevat ruusut näyttivät hienoilta. Niitä aion ainakin  kokeilla virkata.



Tämänkin sievä pikkutytön lankamyssy löytyi lehdestä neuleohjeineen. En muista itselläni tuollaista olleen , mutta kaverillani oli punainen tuontyylinen. ja minusta se oli aivan ihana. Tykkäisköhän nykyajan pikkutytöt tuollaisesta lakista?

Aamulla oli mielessä vähän ikävämpiä asioita, mutta kirpparilla käynti kaikkine yllämainittune seurauksineen pelastivat tämän päivän. Niin se vain on, että hyvä olo syntyy ihan pienistä mukavista asioita. Hyvänolonhetkiä  myös kaikille lukijoilleni toivoo Seijasisko