Essiltä sain seuraavanlaisen tunnustuksen

Kiitos paljon Essille.

Tunnustuksen saajan tehtävänä on

1) Jakaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle

2) Kertoa 3 asiaa, joita rakastaa

3) Näyttää rakastamasi kuva ja kertoa siitä

Tunnustuksen jaan seuraavien inspiroivien naisten blogeihin :

1.Matleenalle Lankapirtistä

2.Villikissalle Lankataidetta-blogista

3. Piikulle Neulefriikki-blogiin 

4. Susulle Susun silmukoihin

5 Sannalle Minä ja syöpä-blogiin

Ja sitten ne kolme asiaa, joita rakastan:

1. Kaiken edelle menee tietenkin  ihana perheeni , jota siis rakastan ylitse kaiken.

 ...mutta en mielestäni edes liioittele sanoessani että rakastan..

2. ..reissaamista. Kipinän olen saanut jo nuorena ja viime vuosina olen sitten matkustellut  omasta mielestä maailman parhaan matkakumppanin  eli aviomieheni seurassa. Ulkomaanreissumme ovat suurimmaksi osaksi suuntautuneet Keski -ja Eteläeurooppaan  ja Kanariansaarille.  Olemme siis  kutakuikin pysytelleet tässä omalla aikavyöhykkeellä sillä en   pidä sopetumisesta pitkiin  aikaeroihin ja  ylipitkistä lennoista .Onneksi omalla mantereellamme riittää paljon mukavia,  mielenkiintoisia ja kauniita matkakohteita.Matkoistani voi  lukea Seijasiskon Matkablogista.

Kolmas intohimoni kohde  ja voi kai sitä rakkaudeksikin sanoa ovat

3. Neulominen ja virkkaaminen. Ei mene päivää ettenkö pitelisi käsissäni  kudinta tai virkkuuta. Tämä rakkaus löytyi vasta hyvässa keski-iässä muutama vuosi sitten.

  Lopuksi kolmas tehtävä eli näytä rakastamasi kuva:

Minulla on monta rakasta kuvaa valokuvakansioissani, mutta eikös se ole niin että kaikista rakkaimmat kuvat laitetaan kehyksiin  kirjahyllyn tai lipaston päälle ...

Yksi näistä kirjahyllymme kuvista on  vanha kuva vuodelta 1962.

Kuvassa ovat Kuhmon mummo, Kuhmon ukki ja minä 4-vuotiaana. Kuva on otettu mummon 60-vuotisyntymäpäivänä.  Kuva on minulle  merkittävä sillä isovanhempani olivat  eläessään minulle todella rakkaita ja läheisiä . Ukki kuoli vuonna 1976 ollessani 18.vuotias. Onneksi minulla on paljon hyviä muistoja hänestä ja kallisarvoinen aarteeni ovat ukin minulle kirjoittamat kirjeet, joita aina säännöllisin välein lueskelen. Mummo kuoli huhtikuussa 1992 pari viikkoa ennen kuin olisi täyttänyt 90-vuotta. Mummostakin tulee mieleen monta  mukavaa muistoa. Enpä  muuten ole missään maistanut  niin hyvää suklaakiisseliä kuin oli mummoni tekemä. Kuvassa näkyy  ukin ja mummon kotia.Seinällä  on iso ryijy ja seinustalla putkiradio. Kuvassa näkyy mummon saamia syntymäpäiväkukkia maljakoissa.Oikealla lattialla  olevan maljakko on muuten minulle kulkeutunut. Maljakko onkin tosi kaunis, arvostan sitä paljon ja se on näkyvällä paikalla kodissamme.

 Hyvää viikonloppua!

t Seijasisko