Meidän keittiön ikkunalla on puinen kissa, jolla on aivan oma tehtävänsä. Mieheni matkustelee jonkun verran maailmalla työnsä vuoksi ja kissa katselee ikkunasta ulos silloin kun mieheni on reissussa. Muuten kissa katseleekin "tupaan" päin. 

Joskus 10-15 vuotta  sitten kävimme Oulun Pikisaaressa Merimiehen museossa. Siellä tuvan ikkunanlaudalla istui hieno posliinikissa, joka katseli merelle päin. Opas kertoi, että merimiehen muijalla oli tapana miehen ollessa merellä kääntää kissa katselemaan merelle ikäänkuin odottaen isäntäänsä kotiin palaavaksi. Kun mies tuli kotiin niin kissakin katseli tupaan päin..Silloin ajattelin, että minä  "insinöörin muija" olen pikkuisen samassa asemassa. Mies joutuu työn takia reissaamaan ja vaimon tehtävä silloin vastata yksin lapsista ja huushollista ja  käydä vielä siinä kaiken ohessa töissäkin. Muistan, kun lapset olivat pieniä  ja  kun mies oli reissussa niin ajattelin aina myötätunnolla niitä yksinhuoltajia, jotka pyörittivät koko rumbaa yksin jatkuvasti., Minulla se oli onneksi vain kausittaista muutama päivä tai viikko silloin tällöin, muutoin kyllä vastasimme lapsista ja huushollistakin ihan tasavertaisesti.

Melko pian tuon museoreissun jälkeen sattui äitini tulemaan vierailulle ja  ihan sattumalta toi minulle keraamisen kissan. Niimpä laitoin tuon kissan ikkunanlaudalle ja kääntelin sitä  niinkuin kuin merimiehen muijakin  posliinikissaaa aikoinaan. .Monet vuodet se tekikin tehtävänsä , kunnes viime kesänä  pääsi eläkkeelle ja viran sai kuvan Oulun torilta löytämäni hauska puukissa.

Tänä aamuna  katselin kissan kanssa ikkunasta, kun mies nousi taksin kyytiin ja lähti tälläkertaa Atlantin taakse muutamaksi päiväksi. Tuo hetki on aina vähän haikea, mutta  nyt kun lapset ovat jo aikuisia ja tässä enää tarvitse kuin vastata itsestään niin myönnän , että nautin myös yksinolosta. Montaa päivää ei kuitenkaan mene , kun ikävä iskee. Yleensä kotiin tulee sitten aikaeron ja muutenkin tiukan aikataulun rasittama erittäin väsynyt mies, jonka täytyy saada levätä rauhassa. Kotiintulo tuntuu aina kuitenkin juhlalta.Varmaan monelle pariskunnalle tekisi hyvää olla välillä erillään. Silloin sitä huomaa toisen arvon.

Viikon päästä tiistaina lähdemme yhteiselle kahden viikon lomalle Teneriffalle.
Iltapäivällä sain hyvän työtoverini Anitan vierailulle. Joimme leivospannukahvit ja  sitten  Anita laittoi minun varpaankynnet lomakuntoon. Oikein mukavan näköiset niistä tulikin. kuten kuvasta näkyy. Siis tällaiset jutut on .niitä elämän pieniä nautintoja, joita saa hyvän mieltä, joka toivon mukaan säteilee myös ympäristöön.

Kiitos Anita!

Tänään en mennyt kurssille . Eilen oli tosi huono olo ja vähän lämpöäkin. Tänään voin jo paremmin, mutta ajattelin kuitenkin ottaa varman päälle ja pysyä kotona. Tässä olen illan kutonut ja luulenpa  huomenna on taas jotain uutta valmista käsityötä täälläkin esiteltäväksi.

Maanantaiterveisin Seijasisko