Innostuinpa minäkin kuvameemistä. Meemin nappasin Matleenan blogista:
"Etsi digikuvistasi kuva tasan
*puolen vuoden takaa
*yhden vuoden takaa
*kahden vuoden takaa
*jos löytyy, niin myös kolmen vuoden takaa!"
Ohjeesta poiketen kuvani eivät aivan välttämättä ole päivälleen tasan jonkun takaa, vaan noin suurin piirtein.
Puoli vuotta sitten elokuussa 2009
oli poikani armeijan valatilasuuus Kemijärvellä, jonne matkustimme yhdessä pojan tyttöystävän kanssa. Alokkaat olivat edellisenä paivänä tehneet sadan kilometrin pyörämarssin Sodankylästä Kemijärvelle. Oli kaunis elokuun päivä ja itse valatilaisuus marsseineen oli juhlava. Valan ja valanmarssin jälkeen Kemijärven Kuumaniemen kentällä oli iloinen, helpottunut ja rento tunnelma. Tarjolla oli sekä alokkaille että heidän läheisilleen hernerokkaa ja sotilaskotiautosta sai ostaa kahvia, virvokkeita ja kuuluisia sotkun munkkeja . Poikani on yhä armeijassa aina ensi heinäkuuhun saakka ja alikersanttina hän komentaa nyt uusia alokkaita.
Vuosi sitten Helmikuussa 2009 olimme teatterireissulla Kemissä. Menimme katsomaan "Ala Laila" musikaalia, joka kertoi Laila Kinnusesta. Olimme teatterissa miehen sukulaisten kesken ja yhteensä meitä 18 henkeä mm. mieheni,tytär, poikamme tyttöystävineen, anoppi ja miehen sisaruksia ja heidän lapsiaan .
Yövyimme silloin hotelli Merihovissa. Miehellä ja minulla oli tilava huone, joka oli sisustettu 50-luvun tyyliin. Huoneesta löytyi heti minulle oma neulenurkkauskin.
Helmikuussa 2008 olimme silloinkin Kemissä
Kolme vuotta sitten helmikuussa 2007
..jäin töistäni sairaslomalle. Mieli ei silloin todellakaan ollut kovin korkealla. Jostain lehdestä luin Apupupukampanjasta, jossa SPR keräsi Anu Harkin suunnittelimia neulottuja pupuja kehitysmaihin lapsille turvaleluiksi. Ajatus oli minusta mainio ja otin esille puikot ja villalankaa- en ollut kutonut yhtään mitään ainakaan viiteentoista vuoteen. Neuloin yhden pupun SPR:n keräykseen ja myöhemmin vielä pari lisää sukulaisten lapsille. Apupupujen jälkeen innostuin neulomaan Roistolle villapuseroa ja seuraavaksi opettelin jo sukan kantapääntekoa! Koin silloin kolme vuotta sitten neulomisen erittäin rentouttavana ja sitä se on minulle edelleenkin. Käsitöistä onkin tullut erittäin tärkeä ja rakas harrastus.
Tulipa nyt sitten omaan tyylini kuvien lisäksi kirjoitettua aika paljon juttuakin. 
No, ei kai näitten kanssa niiin tarkka tarvitse olla.
En haasta ketään, mutta kuka haluaa voi haasteen napata blogiinsa .
Hyvää viikonjatkoa kaikille
t. Seijasisko
OHJEITA
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.