Eilen aamulla leivoin piparit. Ne ajat ovat takana, kun omien lasten  kanssa yhdessä leivottiin - ehkäpä joskus tulevaisuudessa saan lastenlasteni kanssa leipoa. Reseptin olen perinyt omalta äidiltä, jonka pipareista tulee pehmeitä ja oikein makoisia.



Tein poroja, tähtiä, sydämiä ja muumipappoja. :)

Leipoessa tuli vanhat "piparkakkumuistot" mieleen. Meillä kotona leivottiin  piparit hyvissä ajoin ja niitä leivottiin paljon. Sitten äitini piilotti ne, että säilyvät jouluun. Perso kun makealla olen niin löysinhän minä aina nuo piilot...yleensä ne olivat jonkin komeron yläkaapissa. Sieltä kävin jonkin piparin ennen joulua napsimassa, mutta ei tietenkään niin monta, että olisin jäänyt kiinni. Erään joulun alla löysin kätkön vanhempien makuuuhuoneen yläkaapista. Kun kurottelin piparkakkuämpäriä niin kävikin niin että ämpäri tipahti lattialle ja kaikki piparit levisivät pitkin lattiaa palasiksi. Isot toruthan siitä tuli, kun joulukiireiden keskellä meni pipareiden leipominen uusiksi. Onni onnettomuudessa oli se, että noita piparinpalasia riitti ja niitä sain ennen joulua syödä ihan kyllästymiseen asti.:) Äitini leipoi usein piparit myös parhaalle ystävälleen Kerttu-tädille ja Kerttu-täti, joka oli taitava ompelemaan, ompeli äidille kauniita esiliinoja kiitokseksi.

                                                        

Kolmeksi menin vanhempieni, lapsuudenystäväni ja hänen äitinsä ja ystäväni lapsenlapsen suloisen pikkutyttären kanssa Oulun tuomiokirkkoon Kauneimmat joululaulut tilaisuuteen.

   


                     
Kirkko oli tupaten täynnä ja tilaisuus oli tunnelmallinen ja juhlallinen. Oli nautinto laulaa kauneimpia  joululaulujamme.

             

Kirkon jälkeen menimme vielä kylään ystäväni luo. Oli tosi mukava vierailu ja ihanat tarjoilut. Kuvassa ystäväni taloa jouluvalaistuksessa. Kuten kuvasta näkyy  lunta on jonkun verran. Pakkasta on tälläkin hetkellä vain -1 astetta. Täytyy vain toivoa, että tuo vähäinenkin lumi ei sula jouluksi.

Mukavia joulutouhuja kaikille

Seijasisko