Oli oikein kiva viikonloppu Rovaniemellä lapsuudenmaisemissa. Lauantaina kahden aikaan kokoontui 13 naista yhden lapsuuudenystävistäni kotiini minunkin entiseen kotitaloon Veitikanharjulle. Ystäväni asuu nyt entisessa lapsuudenkodissansa kahdestaan miehensä kanssa.  Kerrostalo on rakennettu vuonna 60-luvun alkupuolella ja sijaitsee Veitikantiellä  Kirkkolammen rannalla. Minun koti oli  talossa vuosina 1968-1978.





Kuvassa on kotitaloni vähän joka kulmasta. Ylimmän kuvan ylin  parveke oli meidän samoin samassa kuvassa näkyvät ylimmän kerroksen viisi ikkunaa. Yövyin ystävieni lapsuuden kodissa, jossa heidän äitinsä vieläkin asustelee. Viimeksi olen  käynyt kotitalossani yli kymmenen vuotta sitten.



Tapaaminen alkoi tervetuliasmaljoilla ja sitten jokainen kertoi lyhyesti kuulumisensa. Sitten oli vuorossa kahvit ja kahvittelun jälkeen siirryimme saunapirtille. Saunapirtti on taas toisten ystävien vanhempien saunamökki edellleen . Tämä mökki on ihan kotitaloni lähellä  toisella puolella tietä Harjulammen rannalla. Kotitieni kulkee siis kahden lammen välissä.  Saunapirtissä  on lapsena  leikitty, näytelty , kerrottu kummitusjuttuja ym..Eipä muuten uskoisi että ollaan parin kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta.



Saunottiin ja uinkin Harjulammessa. Vesi oli kylmää, mutta entisenä rovaniemeläisenä se oli ihan mukavan virkistävä kokemus. Muistan, kun lapsena heitettiin talviturkit  Kemijokeen viimeistään kun koulun kesäloma alkoi ja silloin oli joen rantamilla usein vielä jäälauttoja jäidenlähdön jäljiltä. Harjulampi ei ollu silloin vielä uimakelpoinen, mutta nykyisin sitä on. Rakennus, joka vähän häämöttää  lammen toisella puolella on Rantavitikan ylä-aste, jossa oli myös lukio entisaikaan. Sieltä olen  kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1978.



Kuvan talo on myös Harjulammen rannalla. Talo rakennettiin 70-luvun alussa melkein meidän naapuriin. Sinne muutti kaupungin kermaa...kuten arkkitehtejä ja pankinjohtajia. Huoneistot olivat tilavia ja kallita ja ovat sitä vielä  tänäkin  päivänä . Taloa alettiin kutsua "Lompsalinnaksi". Hyvän ystäväni (tyttäreni kummitätikin) koti oli tuossa talossa. Talossa oli uima-allas, joten saatiin aina joskus ystäväni siivellä käydä "uuella talolla" uimassa.



Rovaniemen kirkossa olen päässyt ripille, minut on vihitty ja olen ollut myös monissa sisarusteni ja ystävieni häissä. Mieleen tulee myös kirkossakäynnit koulun kanssa suvivirsineen. Kaunis kirkko rakennettiin sodan jälkeen Lapin sodassa  poltetun kirkon tilalle.



Kirkossa on todella kaunis alttarifresko, jonka on maalannut Lennart Segerstråle. Teos on nimeltään "Elämän lähde". Minun mieleeni on myös jääneet kirkon sivuseinän seinämaalaukset, joissa vertauskuvallinen lammas on korvattu porolla.



Kotitaloni Kirkkolammen kirkonpuoleiselta rannalta kuvattuna.



Tämä minulle niin tuttu maisema on  kotitaloni edustalta. Kuvassa näkyy Pikkusaari, jossa"seikkailtiin". Lampi on niin matala, että kahlaamalla pääsi Pikkusaareen. Vielä 50-luvulla lammen kohdalla on ollut niitty. Lampi muodostui, kun Kemijoki valjastettiin. Lammella oli meillä talvisin oma luistinrata. Kavereiden kanssa leikittiin  mm. Rosvoa ja poliisia , Kymmentä tikkua laudalla ja pelattiin usein myös nelimaalia ja polttopalloa. Pojatkin kuuluivat kaveriporukkaan. Tehtiin  omia näytelmiäkin , joita sitten esitettiin pienemmille  ja vanhemillemme. Ihania leikkejä ja lapsuudenmuistoja - onneksi ei tiedetty vielä mitään  mesettämisestä, chättäämisestä tai wowittamisesta !

Viikonloppu lapsuudenmaisemissa oli mukava ja  nostalginen. Kuvat olen ottanut eilisellä  sunnutaikävelyllä. Tarjoiluja pitää ihan erityisesti kiittää, sillä ne olivat erinomaiset. Kiitos kaikesta  Salmelle ja Soilalle, jotka järjestivät tapaamisen. Toivottavasti kokoonnutaan muutaman vuoden päästä uudelleen.

Terveisin Seija