Vanhempieni 63-vuotishääpäivä on tänään. He ovat asuneet suurimman osan elämästään Rovaniemellä, josta siis minäkin olen kotoisin. Tuolloin lokakuussa 1948 isäni oli armeijassa täällä Oulussa. Vihkiminen tapahtuikin Oulussa ja vihkimisen suoritti sotilaspappi. Todistajina olivat äitini vanhemmat, yksi isän ja yksi äidin ystävä. Vihkimisen jälkeen he nauttivat porukalla illallisen Arinan ravintolassa. Ikävä kyllä hääkuva jäi ottamatta.

Seuraavana vuonna heille syntyi Rovaniemellä pieni tyttövauva, joka sai nimekseen Pirjo-Riitta.

Onneksi Pirjo-Riitan ristiäispäivästä on tämä kaunis kuva muistona.

 Pirjo-Riitan elämä jäi surullisen lyhyeksi. Hän sairastui kolmen kuukauden iässä vaikeaan vatsatautiin. Vanhempani yrittivät kaikin tavoin pelastaa Pirjo-Riitan hengen. He mm.myivät radion ja muutakin omaisuutta, että äiti sai lentoliput Helsinkiin ja vietyä vauvan "ArvoYlpön" sairaalaan. Äidillä ei ollut varaa jäädä Helsinkiin. Hänen pitikin jättää vauva sairaalaan ja jo samana päivänä lähteä Rovaniemelle menevään junaan. Siskoni kuoli Helsingissä pari päivää myöhemmin päivälleen neljän kuukauden ikäisenä.

Muistan aina omasta lapsuudesta kuinka joulukuusen yläoksilla  oli vaatimaton enkelikoriste, jota kutsuimme "Pirjo-Riitan tähdeksi". Tuo samainen koriste on nykyisin äitini sängyn päässä. Muistan myös kuinka joka joulu veimme kynttilän enkelisiskoni haudalle.

Nykyisin vanhempani asuvat täällä Oulussa ja ovat tosi pirteitä ja ikäisekseen loistokunnossa. Vaikka heidän liittonsa alkutaival oli todella surullinen, niin heidän elämään on mahtunut paljon ilonaiheita. Lapsia heille syntyi Pirjo-Riitan jälkeen kolme ja me kaikki kolme sisarusta olemme terveitä ja hyvinvoivia vielä tänäkin päivänä. Lapsenlapsia vanhemmillani on seitsemän ja lapsenlapsenlapsiakin on jo kuusi.

Lopuksi:

Sydämelliset onnittelut pitkästä liitosta vanhemmilleni!

Tyttärenne Seijasisko